Anna Brotkinin kirjoittama ja Anna Dahlmanin ohjaama Aikuiset (2019-2022) kertoo pääasiassa Helsingin Kallion kaupunginosassa asuvasta nuorten aikuisten ystäväpiiristä. Oona (Anna Airola), Arttu (Elias Salonen) ja kumppanit elävät ikuista kesää, toimivat yksityisyrittäjinä, tekevät taideprojekteja, käyvät baareissa, etsivät ja rajaavat omaa identiteettiään, sekä keskustelevat loputtomasti. ”Independent girl pärjäis kyl yksin” sanoo sarjan keskushahmo Oona. Katsoja tajuaa välittömästi, että Oona tarvitsee ystäviään. Aikuiset on nimenomaan sarja ystävyydestä. Vaikka Aikjuiset paikantuu 30 jaksossaan nimenomaan Kallioon ja kuvaa urbaania elämäntapaa, sen hahmot ja asetelmat ovat tunnistettavia myös Kehä III:n pohjoispuolella aina kaukaista Kokkolan kaupunkia myöten.JP Pulkkisen vieraina keskustelemassa Aikuisista ovat elokuvaohjauksen professori Saara Saarela ja kirjailija Iida Sofia Hirvonen.

Anna Brotkinin kirjoittama ja Anna Dahlmanin ohjaama Aikuiset (2019-2022) kertoo pääasiassa Helsingin Kallion kaupunginosassa asuvasta nuorten aikuisten ystäväpiiristä. Oona (Anna Airola), Arttu (Elias Salonen) ja kumppanit elävät ikuista kesää, toimivat yksityisyrittäjinä, tekevät taideprojekteja, käyvät baareissa, etsivät ja rajaavat omaa identiteettiään, sekä keskustelevat loputtomasti. ”Independent girl pärjäis kyl yksin” sanoo sarjan keskushahmo Oona. Katsoja tajuaa välittömästi, että Oona tarvitsee ystäviään. Aikuiset on nimenomaan sarja ystävyydestä. Vaikka Aikjuiset paikantuu 30 jaksossaan nimenomaan Kallioon ja kuvaa urbaania elämäntapaa, sen hahmot ja asetelmat ovat tunnistettavia myös Kehä III:n pohjoispuolella aina kaukaista Kokkolan kaupunkia myöten. JP Pulkkisen vieraina keskustelemassa Aikuisista ovat elokuvaohjauksen professori Saara Saarela ja kirjailija Iida Sofia Hirvonen.

Aikuiset - ystävyyden korkea veisu

Vuonna 2018 startannut tv-sarja Succession (HBO) on brittiläisen käsikirjoittajan Jesse Armstrongin luomus, jossa voi nähdä kaikuja tosielämän mediasuvusta, jonka johtohahmona on vuosikymmenten ajan nähty Rupert Murdoch. Armstrongin sarjan Waystar Royco -yhtiötä johtaa sarjan alussa 80 täyttävä Logan Roy (Brian Cox). Hänen neljä lastaan - Conor, Kendall, Siobhan ja Roman - odottavat patriarkan luopuvan vallasta. Niin kuin Roman Roy sanoo, Waystar Royco "myy vihapuhetta ja vuoristoratoja". Se on hyvin lähellä vallan huippua, sen siirrot vaikuttavat lukemattomien hyvin- ja pahoinvointiin. Millaiseksi tämä asema tekee ihmisen? Television tiiliskivissä JP Pulkkisen vieraina keskustelemassa Successionista ovat toimituspäällikkö ja kirjailija Anu Silfverberg ja kustannustoimittaja ja kirjailija Antti Arnkil.

Vuonna 2018 startannut tv-sarja Succession (HBO) on brittiläisen käsikirjoittajan Jesse Armstrongin luomus, jossa voi nähdä kaikuja tosielämän mediasuvusta, jonka johtohahmona on vuosikymmenten ajan nähty Rupert Murdoch. Armstrongin sarjan Waystar Royco -yhtiötä johtaa sarjan alussa 80 täyttävä Logan Roy (Brian Cox). Hänen neljä lastaan - Conor, Kendall, Siobhan ja Roman - odottavat patriarkan luopuvan vallasta. Niin kuin Roman Roy sanoo, Waystar Royco "myy vihapuhetta ja vuoristoratoja". Se on hyvin lähellä vallan huippua, sen siirrot vaikuttavat lukemattomien hyvin- ja pahoinvointiin. Millaiseksi tämä asema tekee ihmisen? Television tiiliskivissä JP Pulkkisen vieraina keskustelemassa Successionista ovat toimituspäällikkö ja kirjailija Anu Silfverberg ja kustannustoimittaja ja kirjailija Antti Arnkil.

Succession ja vallanperimyshuolia vihapuhemarkkinoilla

Vauraat länsimaiset turistit saapuvat eksotiikkaa tai historiaa tihkuvaan luksuslomakohteeseen. Kaikki on kaunista, elämä kevyttä, kunnes tummemmat sävyt hiipivät paratiisiin.White Lotuksen luoja Mike White on vuonna 1970 syntynyt amerikkalainen käsikirjoittaja, tuottaja ja ohjaaja, jolla on myös osallistunut tosi-tv -ohjelmiin kuten Amazing Race ja Survivor. Vuonna 2021 ensi-iltaan tullut White Lotus on draamakomedia ja satiiri. Sitä on tähän mennessä nähty kaksi kautta, joista ensimmäinen sijoittui Havaijille, toinen Napoliin. Juonen tasolla kausia yhdistää vain yksi hahmo, Jennifer Coolidgen esittämä Tanya, mutta temaattisesti yhteistä on hyväksikäyttö monissa muodoissaan.JP Pulkkisen vieraina keskustelemassa White Lotuksesta ovat vapaa kirjoittaja ja näyttelijä Kaarina Hazard ja näytelmäkirjailija Mika Ripatti.

Vauraat länsimaiset turistit saapuvat eksotiikkaa tai historiaa tihkuvaan luksuslomakohteeseen. Kaikki on kaunista, elämä kevyttä, kunnes tummemmat sävyt hiipivät paratiisiin. White Lotuksen luoja Mike White on vuonna 1970 syntynyt amerikkalainen käsikirjoittaja, tuottaja ja ohjaaja, jolla on myös osallistunut tosi-tv -ohjelmiin kuten Amazing Race ja Survivor. Vuonna 2021 ensi-iltaan tullut White Lotus on draamakomedia ja satiiri. Sitä on tähän mennessä nähty kaksi kautta, joista ensimmäinen sijoittui Havaijille, toinen Napoliin. Juonen tasolla kausia yhdistää vain yksi hahmo, Jennifer Coolidgen esittämä Tanya, mutta temaattisesti yhteistä on hyväksikäyttö monissa muodoissaan. JP Pulkkisen vieraina keskustelemassa White Lotuksesta ovat vapaa kirjoittaja ja näyttelijä Kaarina Hazard ja näytelmäkirjailija Mika Ripatti.

White Lotus - lomalla kaikki paljastuu

“Mikä on valheiden hinta? Emme me luule niitä totuudeksi. Suurin vaara on, että kun kuulemme riittävästi valheita, emme enää tunnista totuutta.” Näin puhuu Chernobyl-sarjan alkumetreillä Valeri Legasov, kemisti josta tulee ydinvoimaonnettomuuden myötä sekä sankari että uhri.Chernobyl on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut viisiosainen sarja, jossa keskeisiä rooleja näyttelevät tunnetut länsimaiset näyttelijät: Jared Harris, Stellan Skarsgård, Jessie Buckley ja Emily Watson. Käsikirjoittaja on amerikkalainen Craig Mazin ja ohjaaja ruotsalainen Johan Renck. Sarja kuvattiin pääosin Liettuassa, mutta sen avaama maisema osoittaa suoraan kohti pian luhistuvan neuvostojärjestelmän ydintä. Tai halutessaan siitä voi löytää vertauskuvan 2000-luvun keskeisiin uhkakuviin.Television tiiliskivissä JP Pulkkisen vieraina ovat professori ja mediatutkija Anu Koivunen ja kirjailija-toimittaja Markus Leikola.

“Mikä on valheiden hinta? Emme me luule niitä totuudeksi. Suurin vaara on, että kun kuulemme riittävästi valheita, emme enää tunnista totuutta.” Näin puhuu Chernobyl-sarjan alkumetreillä Valeri Legasov, kemisti josta tulee ydinvoimaonnettomuuden myötä sekä sankari että uhri. Chernobyl on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut viisiosainen sarja, jossa keskeisiä rooleja näyttelevät tunnetut länsimaiset näyttelijät: Jared Harris, Stellan Skarsgård, Jessie Buckley ja Emily Watson. Käsikirjoittaja on amerikkalainen Craig Mazin ja ohjaaja ruotsalainen Johan Renck. Sarja kuvattiin pääosin Liettuassa, mutta sen avaama maisema osoittaa suoraan kohti pian luhistuvan neuvostojärjestelmän ydintä. Tai halutessaan siitä voi löytää vertauskuvan 2000-luvun keskeisiin uhkakuviin. Television tiiliskivissä JP Pulkkisen vieraina ovat professori ja mediatutkija Anu Koivunen ja kirjailija-toimittaja Markus Leikola.

Chernobyl - miten valhe kerryttää velkaa totuudelle

Kate Winslet

Keski-ikäinen naispoliisi Mare Sheehan tutkii kadonneen nuoren äidin tapausta. Paine pikkukaupungissa kasvaa -  toinen nuori nainen on ollut kateissa jo vuoden. Mare, entinen lukion koripallojoukkueen tähti on hahmo, johon monet tukeutuvat, mutta hän on myös kärttyinen ja katkeroitunut - taustalla on traumaattinen tapaus omassa perheessä. Marfe of Easttownin (HBO) kuvitteellinen paikkakunta, Easttown, sijaitsee Pennsylvanian ruostevyöhykkeellä, taantuneen teollisuuden alueella. Noilta USA:n itärannikon osavaltion seuduilta on kotoisin myös vuonna 1980 syntynyt sarjan luoja Brad Inglesby. 7-osainen sarja tuli ensi-iltaan 2021. Television tiiliskivissä keskustellaan muun muassa siitä, mitä lisäarvoa Kate Winsletin kaltainen tähti tuo tv-sarjaan. JP Pulkkisen vieraina elokuvatoimittaja Anna Möttölä ja näytelmäkirjailija Mika Ripatti.

Keski-ikäinen naispoliisi Mare Sheehan tutkii kadonneen nuoren äidin tapausta. Paine pikkukaupungissa kasvaa - toinen nuori nainen on ollut kateissa jo vuoden. Mare, entinen lukion koripallojoukkueen tähti on hahmo, johon monet tukeutuvat, mutta hän on myös kärttyinen ja katkeroitunut - taustalla on traumaattinen tapaus omassa perheessä. Marfe of Easttownin (HBO) kuvitteellinen paikkakunta, Easttown, sijaitsee Pennsylvanian ruostevyöhykkeellä, taantuneen teollisuuden alueella. Noilta USA:n itärannikon osavaltion seuduilta on kotoisin myös vuonna 1980 syntynyt sarjan luoja Brad Inglesby. 7-osainen sarja tuli ensi-iltaan 2021. Television tiiliskivissä keskustellaan muun muassa siitä, mitä lisäarvoa Kate Winsletin kaltainen tähti tuo tv-sarjaan. JP Pulkkisen vieraina elokuvatoimittaja Anna Möttölä ja näytelmäkirjailija Mika Ripatti.

Mare of Easttown - Kate Winslet ruostevyöhykkeellä

Perry Masonista Pohjolan lakiin lakiasiaintoimistot ovat yksi sarjadraaman perusnäyttämöistä ja asianajajat yksi niiden keskeinen ammattikunta. Robert ja Michelle King loivat 2009-2016 pyörineen lakisarjan Good Wife, jolle 2017 startannut Good Fight (CBS, HBO) on  niin kutsuttu spinoff. Siinä lajityyppi saa uusia, jopa surrealistisia kierroksia. Sarja sijoittuu Chicagoon mustien omistamaan lakifirmaan, johon  myös Good Wifessa esiintynyt Chicagon kermaa edustava juristi Diane Lockhart (Christine Baranski) siirtyy. Good Fightin alku sijoittuu hetkeen, jolloin Donald Trump vannoo virkavalansa - mistä myös nimi, demokratian puolesta käytävä "hyvä taistelu" - ja se loppuu kuusi kautta ja 60 jaksoa myöhemmin Trumpin jälkeiseen aikaan, jossa Amerikka yrittää välttyä sisällissodalta. Television tiiliskivissä JP Pulkkisen vieraina ovat toimittaja-kirjailija Leena Virtanen ja kustantaja ja toimittaja Tuomas Rantanen.

Perry Masonista Pohjolan lakiin lakiasiaintoimistot ovat yksi sarjadraaman perusnäyttämöistä ja asianajajat yksi niiden keskeinen ammattikunta. Robert ja Michelle King loivat 2009-2016 pyörineen lakisarjan Good Wife, jolle 2017 startannut Good Fight (CBS, HBO) on niin kutsuttu spinoff. Siinä lajityyppi saa uusia, jopa surrealistisia kierroksia. Sarja sijoittuu Chicagoon mustien omistamaan lakifirmaan, johon myös Good Wifessa esiintynyt Chicagon kermaa edustava juristi Diane Lockhart (Christine Baranski) siirtyy. Good Fightin alku sijoittuu hetkeen, jolloin Donald Trump vannoo virkavalansa - mistä myös nimi, demokratian puolesta käytävä "hyvä taistelu" - ja se loppuu kuusi kautta ja 60 jaksoa myöhemmin Trumpin jälkeiseen aikaan, jossa Amerikka yrittää välttyä sisällissodalta. Television tiiliskivissä JP Pulkkisen vieraina ovat toimittaja-kirjailija Leena Virtanen ja kustantaja ja toimittaja Tuomas Rantanen.

Good Fight - taistelua demokratian puolesta

Ruotsalaisen poliisisarjan nimessä on vihje. Tunna blå linjen viittaa sinisellä värillään sellaisiin sarjaklassikoihin kuin Hill Street Blues ja NYPD Blue. Ja kun suomalainen nimi on Ohuella langalla, löytyy yhteys myös sarjaan Langalla, The Wire. Poliisin arkinen työ on polttopisteessä. Tukholmalaisen Cilla Jackertin (s. 1968) kirjoittama sarja sijoittuu Malmön kaupunkiin Etelä-Ruotsissa. Jackert on korostanut sitä, miten yksityiskohdat tekevät ihmisen. Sarja kaivaakin neutraaliutta ja persoonattomuutta korostavan univormun alta ihmisiä, joilla on omat ongelmansa ja arvostuksensa.Millainen on se poliisisarjojen perinne, jonka osaksi Sara, Magnus, Leah, Jesse ja muut malmölaispoliisit solahtavat? Millainen on heidän muodostamansa ohut, sininen lanka, jonka perinteinen tarkoitus on ollut estää yhteiskuntaa vajoamasta kaaokseen?JP Pulkkisen vieraina Television tiiliskivissä ovat median ja viestinnän tutkimuksen professori Kaarina Nikunen ja elokuvakriitikko Kalle Kinnunen.

Ruotsalaisen poliisisarjan nimessä on vihje. Tunna blå linjen viittaa sinisellä värillään sellaisiin sarjaklassikoihin kuin Hill Street Blues ja NYPD Blue. Ja kun suomalainen nimi on Ohuella langalla, löytyy yhteys myös sarjaan Langalla, The Wire. Poliisin arkinen työ on polttopisteessä. Tukholmalaisen Cilla Jackertin (s. 1968) kirjoittama sarja sijoittuu Malmön kaupunkiin Etelä-Ruotsissa. Jackert on korostanut sitä, miten yksityiskohdat tekevät ihmisen. Sarja kaivaakin neutraaliutta ja persoonattomuutta korostavan univormun alta ihmisiä, joilla on omat ongelmansa ja arvostuksensa. Millainen on se poliisisarjojen perinne, jonka osaksi Sara, Magnus, Leah, Jesse ja muut malmölaispoliisit solahtavat? Millainen on heidän muodostamansa ohut, sininen lanka, jonka perinteinen tarkoitus on ollut estää yhteiskuntaa vajoamasta kaaokseen? JP Pulkkisen vieraina Television tiiliskivissä ovat median ja viestinnän tutkimuksen professori Kaarina Nikunen ja elokuvakriitikko Kalle Kinnunen.

Ohuella langalla - ruotsalaispoliisit tulilinjalla

Aluksi se oli yhden naisen show, monologi teatterin lavalle. Suuren yleisön tietoisuuteen Fleabag nousi vuonna 2016, kun kolme vuotta näyttämöversion ensi-illan jälkeen nähtiin BBC:llä kuusiosainen tv-sarja, jossa keskushenkilö on monologin ja sarjan kirjoittaja Phoebe Waller-Bridge. Menestystä ja palkintoja tuli kiihtyvään tahtiin, kun Fleabagin toinen kausi tuli nähtäville vuonna 2019.Waller-Bridgen tavaramerkkinä ja ehkä myös muistumana näyttämöversiosta ovat Fleabagin suoraan yleisölle osoittamat katseet ja repliikit - neljännen seinän rikkominen. Katsojan tulkinnan varaan jää se, kenelle Fleabag itse asiassa puhuu. Tv-sarjassa kohdataan Fleabagin edesmennyt ystävä Boo, sisar Claire surkeine aviomiehineen, isä ja posketon äitipuoli ja joukko todellisia ja mahdollisia poikaystäviä kruununa Andrew Scottin esittämä pappi. JP Pulkkisen vieraana keskustelemassa Fleabagista ovat käsikirjoittaja ja teatterintekijä Olga Palo ja elokuvatoimittaja Anna Möttölä.

Aluksi se oli yhden naisen show, monologi teatterin lavalle. Suuren yleisön tietoisuuteen Fleabag nousi vuonna 2016, kun kolme vuotta näyttämöversion ensi-illan jälkeen nähtiin BBC:llä kuusiosainen tv-sarja, jossa keskushenkilö on monologin ja sarjan kirjoittaja Phoebe Waller-Bridge. Menestystä ja palkintoja tuli kiihtyvään tahtiin, kun Fleabagin toinen kausi tuli nähtäville vuonna 2019. Waller-Bridgen tavaramerkkinä ja ehkä myös muistumana näyttämöversiosta ovat Fleabagin suoraan yleisölle osoittamat katseet ja repliikit - neljännen seinän rikkominen. Katsojan tulkinnan varaan jää se, kenelle Fleabag itse asiassa puhuu. Tv-sarjassa kohdataan Fleabagin edesmennyt ystävä Boo, sisar Claire surkeine aviomiehineen, isä ja posketon äitipuoli ja joukko todellisia ja mahdollisia poikaystäviä kruununa Andrew Scottin esittämä pappi. JP Pulkkisen vieraana keskustelemassa Fleabagista ovat käsikirjoittaja ja teatterintekijä Olga Palo ja elokuvatoimittaja Anna Möttölä.

Kenelle Fleabag puhuu?

Akiva Shtisel on surusilmäinen ja taiteellisesti lahjakas nuori mies, ainoa Shulem Shtiselin lapsista, joka ei vielä ole naimisissa. Hän on myös keskeinen tarinan moottori Ori Elonin ja Yehonatan Indurskyn luomassa israelilaissa televisiosarjassa Shtisel. Vuosina 2013-2021 se kolmen kauden ja 33 jakson verran kertoi Shtiselin perheen vaiheista Jerusalemin ortodoksijuutalaisessa haredi-yhteisössä. Modernin, maallistuneen Israelin keskellä patriarkka Shulem Shtisel, hänen äitinsä ja lapsensa perheineen elävät maallistuneen Israelin keskellä tarkkaan rajattua elämää, jossa on juonittelua, pelkuruutta ja sankaruutta, ahdas- ja avaramielisyyttä.JP Pulkkisen vieraina ovat kirjailija Riikka Ala-Harja ja teologian tohtori Matti Myllykoski.

Akiva Shtisel on surusilmäinen ja taiteellisesti lahjakas nuori mies, ainoa Shulem Shtiselin lapsista, joka ei vielä ole naimisissa. Hän on myös keskeinen tarinan moottori Ori Elonin ja Yehonatan Indurskyn luomassa israelilaissa televisiosarjassa Shtisel. Vuosina 2013-2021 se kolmen kauden ja 33 jakson verran kertoi Shtiselin perheen vaiheista Jerusalemin ortodoksijuutalaisessa haredi-yhteisössä. Modernin, maallistuneen Israelin keskellä patriarkka Shulem Shtisel, hänen äitinsä ja lapsensa perheineen elävät maallistuneen Israelin keskellä tarkkaan rajattua elämää, jossa on juonittelua, pelkuruutta ja sankaruutta, ahdas- ja avaramielisyyttä. JP Pulkkisen vieraina ovat kirjailija Riikka Ala-Harja ja teologian tohtori Matti Myllykoski.

Shtisel eli kuinka naittaa ortodoksijuutalainen nuori mies 

Ulkomaantiedustelun agentti Guillaume Debailly palaa Syyriasta Ranskaan. Komennuksen aikana hän on rakastunut Nadia al-Mansouriin, joka on syyrialaisen ministerin vaimo. Le Bureau on Eric Rochantin luoma sarja, joka vuosina 2015-2020 kertoi viiden kauden ja 50 jakson ajan Ranskan ulkomaantiedustelun toiminnasta toimistossa, kaduilla ja kentällä. Mathieu Kassovitzin esittämä Guillaume Debailly yrittää tasapainoilla työn ja rakkauden vaatimusten välillä samalla kun oepraatiot monissa maissa etenevät ja epäluulo kasvaa.  Le Bureau on monikielinen ja -ulotteinen ja sietämättömän jännittävä kuvaus tiedustelun ja vakoojien maailmasta. JP Pulkkisen vieraina siitä keskustelevat kirjailija ja tiedusteluhistorian tuntija Mikko Porvali ja sarjan kääntäjäryhmään Ylellä kuulunut Sampsa Peltonen.

Ulkomaantiedustelun agentti Guillaume Debailly palaa Syyriasta Ranskaan. Komennuksen aikana hän on rakastunut Nadia al-Mansouriin, joka on syyrialaisen ministerin vaimo. Le Bureau on Eric Rochantin luoma sarja, joka vuosina 2015-2020 kertoi viiden kauden ja 50 jakson ajan Ranskan ulkomaantiedustelun toiminnasta toimistossa, kaduilla ja kentällä. Mathieu Kassovitzin esittämä Guillaume Debailly yrittää tasapainoilla työn ja rakkauden vaatimusten välillä samalla kun oepraatiot monissa maissa etenevät ja epäluulo kasvaa. Le Bureau on monikielinen ja -ulotteinen ja sietämättömän jännittävä kuvaus tiedustelun ja vakoojien maailmasta. JP Pulkkisen vieraina siitä keskustelevat kirjailija ja tiedusteluhistorian tuntija Mikko Porvali ja sarjan kääntäjäryhmään Ylellä kuulunut Sampsa Peltonen.

Le Bureau - kehen voi luottaa?

Mikä tekee tv-sarjasta hyvän? Miksi haluamme katsoa jakson toisensa perään? Televisiosarjojen kultainen aika alkoi vuosituhannen vaihteessa. Sarjat, tarinat, hahmot tarttuvat mieliin, ne herättävät keskustelua, ne kaipaavat analyysiä.  Television tiiliskivet on tarjonnut parasta puhetta parhaista tv-sarjoista J.P. Pulkkisen johdolla jo vuodesta 2009.Toimittaja: J.P. PulkkinenTunnusmusiikki: Suvi Tuuli KatajaKuva: Jukka LintinenTuottaja: Sari Siekkinen

Babylon Berlinin lähtökohtana on saksalaiskirjailija Volker Kutscherin vuonna 2008 ilmestynyt rikosromaani, jossa Kölnistä kotoisin oleva rikostutkija Gereon Rath saapuu vuonna 1929 Berliiniin. Weimarin tasavalta on muutostilassa, poliittiset intohimot kuohuvat, vallantavoittelijoita on sekä ns. edistyksen ja ns. taantumuksen puolella. Ystäviä ja vihollisia on kuohuvassa suurkaupungissa vaikea erottaa toisistaan eikä myöskään ole selvää kenen pussiin kukin pelaa. Asemalla on vartioitunut idästä tullut juna, joka muodostuu tv-sarjan kahdella ensimmäisellä kaudella kuudentoista jakson aikana juonen liikkeellepaneva voima. Tv-sarjan kaksi ensimmäistä kautta kattavat Kutscherin kirjasarjan ensimmäisen osan, alkuperäiseltä nimeltään Der Nasse Fisch, Märkä kala. Tähän mennessä Kutscherin Gereon Rath -kirjoja on ilmestynyt jo seitsemän ja suomennettu yksi. Viimeisin, nimeltään Marlow, ilmestyi vuonna 2018. Kutscher on sanonut, että sarja tulee koostumaan 9 kirjasta ja tarina päättyy marraskuuhun 1938, Kristalliyön tapahtumiin. Kuudenteen osaan saakka alaotsikko oli numeroitu esimerkiksi Gereon Raths sechster Fall, mutta viimeisin oli “seitsemäs Rath-romaani. Kutscher onkin sanonut, että Gereon Rath yhä tutkii, mutta hänet on potkittu poliisivoimista - eikä hän ole poliittisesti välinpitämätön. Ensimmäisen maailmansodan traumat ovat yhä pinnassa, raskas työ vaatii raskaat huvit, vasta-avattu suuri yökerho-kabaree Moka Efti vetää huikeaa show-ohjelmista. Sarjasta henkivä lopunajan tuntu yhdistyy genre-tietoiseen tyylien sekoitukseen, jolle voi hakea verrokkia esimerkiksi 20-luvun ekspressionistisesta kuvataiteesta. J.P. Pulkkisen kanssa Babylon Berlinistä keskustelee kirjailija Kjell Westö. Kuva: Frédéric Batier/Yle Kuvapalvelu

Babylon Berlin ja miten hulluus sai vallan

Trust-sarjan tarina perustuu öljypohatta J. Paul Gettyn pojanpojan kidnappaukseen vuonna 1973. Kuusitoistavuotias John Paul Getty III oli calabrialaisen rikollisjärjestön ‘Ndranghetan vankina viiden kuukauden ajan, kunnes hänen isoisänsä sai tingittyä lunnassumman kymmenykseen alun perin vaaditusta. Kahdeksanosaisen Trust-sarjan yksi keskeisistä teemoista on perheen ja solidaarisuuden käsite. Amerikkalainen Getty oli ulkonaisesti brittiläinen herrasmies, hän asuikin Englannissa. Toiminnaltaan ja periaatteiltaan hän oli kuitenkin pesunkestävä uuden maailman kapitalisti, joka hyväksyi vain voittoa tuottavat toimet. Perheen sisäisesti näillä periaatteilla oli tuhoisat vaikutukset. Omien poikiensa bisneskykyjä hän ei arvostanut, joten päätyi nöyryyttämään heitä. Seurauksena oli itsemurha, huumeongelmia, avioeroja ja itsevaltaisesti imperiumiaan johtava patriarkka, joka purki intohimonsa taiteen keräämiseen. Trust on yksi esimerkki siitä, että tarinat superrikkaista ovat nykyajan kuningasnäytelmiä. Trustin toinen perhe on kidnappauksen tehnyt calabrialainen ‘Ndrangheta, jonka perhearvot ovat paljon perinteisempiä. Pojat seuraavat isiä yhteisissä bisneksissä, heikon valtion takia yhteisöt ovat riippuvaisia järjestön onnistumisessa toiminnassaan. J. Paul Gettyä esittää kanadalaissyntyinen järkäle näyttelijäksi, Donald Sutherland, Sarjan on käsikirjoittanut Simon Beaufroy ja ohjauksesta vastaa pääosin Danny Boyle. J.P. Pulkkisen kanssa Trustista keskustelee kirjailija Markus Leikola. Kuva: AOP

Trust eli rikas mies jos oisin

Birmingham on Britannian toiseksi suurin kaupunki, mutta seksikkyydeltään se on tuskin kymmenen parhaan joukossa - ei vaikka sieltä on kotoisin niin Ozzy Osbourne, J.R.R. Tolkien kuin James Wattin höyrykone. Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja siitä on suurelta osin kiittäminen 20- ja 30-luvulla toiminutta Steven Knightin luomaa gangsteriryhmää, Peaky Blindersia. Birmingham oli teollisuuden ja tavaratuotannon syntysijoja, joka vastaanotti modernin urbaanin maailman kiroukset jo kauan ennen muita kaupunkeja. Teollinen toiminta synnytti monenlaista aktiivisuutta ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaupunki oli sekä monenlaisten ryhmien temmellyskenttä. IRA, kommunistit, paikallispoliisi, salainen palvelu ja kilpailevat gangsteriryhmät hakivat asemiaan. Tähän yhteyteen Steven Knight on rakentanut sukutarinan, jossa mustalaistaustaisen Tommy Shelbyn (Cillian Murphy) johtama ryhmä kohoaa ryysyistä rikkauksiin. Ensimmäinen maailmansota on vielä lähellä, väkivalta ja traumat ovat pinnassa. Knightin sarjaa on kuvattu Liverpoolin Stanleyn telakalla, mikä on antanut mahdollisuuden luoda maisema, jossa yksikään kukka ei kuki. Tunnarijakson musiikki, Nick Caven Red Right Hand antaa vihjeen äänimaisemasta, jossa hypätään suoraan särmikkääseen 2000-luvun musiikkiin: White Stripes ja PJ Harvey ja Black Keys. Steven Knight tunnetaan esimerkiksi elokuvasta Locke, jossa hän kykenee rakentamaan intensiteetin pelkästään yhden, autossa puhelimeen puhuvan miehen avulla. Tuo sama mies, Tom Hardy, esiintyy myös Peaky Blindersissa - kuten myös Sam Neill, Adrien Brody, Aidan Gillen, Sophie Rundle, Helen McCrory ja Charlotte Riley. J.P. Pulkkisen kanssa Peaky Blindersistä keskustelee kirjailija Kaisa Haatanen. Kuva: Robert Viglasky Photography

Peaky Blinders - Birmingham on cool! 

Ollaan syvällä USA:n maaseudulla, naistoimittaja tulee kesäiseen pikkukaupunkiin, ajelee ympäriinsä vanhalla Volvolla, luukuttaa Led Zeppeliniä ja naukkailee pikkupulloista vodkaa. Jotain on vialla, mutta mitä? Teräviä esineitä (2006) oli amerikkalaiskirjailija Gillian Flynnin esikoisteos. Flynn on sanonut, että hänen tarkoituksenaan oli luoda pikkukaupunki, jota hallitsevat naiset ja nuo naiset eivät ole lainkaan hyväntahtoisia. Flynn tunnetaan myös kirjasta Gone Girl, josta tehdyn menestyselokuvan hän myös käsikirjoitti. Samoin elokuvan Widows, jossa gangsterien lesket ottavat ohjat käsiinsä. Yhteistä näille kaikille on se, että naiset toimivat maailmassa, jossa toimimisen ja arvojen malli on maskuliininen. Sharp Objectsin kuvitteellinen pikkukaupunki Wind Gap yrittää selvitä kahden teinitytön murhasta. Wind Gapista kotoisin oleva toimittaja Camille Preaker tulee kaupunkiin ja kirjoittaa juttuja murhatutkimuksesta, joka ei tunnu etenevän. Hän majoittuu entiseen kotitaloonsa äitinsä ja isä- ja sisarpuolensa luokse. Äiti, paikkakunnan mahtinainen, suhtautuu tyttäreensä omituisella yhdistelmällä epäluuloa ja holhoavuutta. Paljastuu, että Camillen sisko on vuosia sitten kuollut ja Camille itsekin on ollut hoidettavana mielisairaalassa. Sharp Objectsia leimaa viipyilevä, iholle hiipivä ja aisteja kutitteleva syvän etelän ilmapiiri. Se on kuin modernia aistillista proosaa, jossa juopottelevat ja itseään lääkitsevät naiset yrittävät luovia perinteen, rooliodotusten ja myrkyllisten ihmissuhteiden ryteikössä. Sarjan ohjaaja Jean-Marc Vallée tunnetaan myös tv-sarjasta Big Little Lies, jossa naishahmojen keskinäinen virtapiiri on hyvin jännitteinen. Päärooleissa äitinä ja tyttärenä ovat upeat Patricia Clarkson ja Amy Adams. J.P. Pulkkisen kanssa Sharp Objectsista keskustelee Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Ahlroth. Kuva: AOP

Sharp Objects - sarja joka tulee iholle

William Makepeace Thackerayn Vanity Fair (1847) eli Turhuuden turuilla ei ole sotaromaani eikä kerro sotasankareista, vaikka siinä sotaan mennäänkin. Vanity Fair on romaani ilman sankaria, niin kuin alaotsikko kertoo. Tämä on kiertoilmaisu sille, että tarinassa ei ole varsinaista miessankaria ja se on jo kannanotto. Thackeray halusi purkaa tapoja, joilla sankaruutta käsiteltiin. Vanity Fairin päättäväisin, dynaamisin ja skarpein hahmo on vaatimattomista lähtökohdista ponnistava, eteenpäin pyrkivä nainen. Nimi on Becky Sharp. Thackerayn kirja ja sen sankaritar ovat olleet suosittuja kohteita elokuville ja tv-sarjoille. Gwyneth Hughesin dramatisointi on jo kuudes tv-sarjaversio, eli sen myötä Thackeray kilpailee tasaveroisesti aikalaistensa Bronten sisarusten, Charles Dickensin ja edellisen sukupolven edustajan Jane Austenin kanssa. Becky Sharp on kaikkea muuta kuin puhdas pulmunen, mikä tekee hänestä erityisen kiinnostavan ja ristiriitaisen hahmon. Itse asiassa tarinassa on alusta saakka mukana kaksi naispäähenkilöä, mutta Beckyn ystävätär Amelia on kiltti, hyväntahtoinen, lojaali ja - tylsä. Becky sen sijaan viettelee, huijaa ja juonittelee tiensä sosiaalisessa portaikossa ylöspäin. Becky on helppo tunnistaa myös nykyisen instagram-sukupolven, itseään valokuvaavien ja markkinoivien selfie-nuorten sukulaiseksi. Jos Beckyltä kysyy, miksi menestys ja kuuluisuus ovat niin tärkeitä, niin vastaus voisi olla, että no, ne todistavat, että olen olemassa. J.P. Pulkkisen kanssa Vanity Fairista keskustelee draaman ja teatterin tutkimuksen professori Hanna Suutela. Kuva: Robert Viglasky/ITV

Vanity Fair - selfie-sankari 1800-luvulta

Juuri kukaan tv-käsikirjoittaja ei ole osannut tiivistää Liverpoolin henkeä niin hyvin kuin Jimmy McGovern. Liverpool, tuo teollisen vallankumouksen ja popmusiikin kehto on hienostelematon, työväenluokkainen, karhea kaupunki. Jos siellä yrittää näppärää lyhytsyöttöpeliä, niin äkkiä tullaan sukille - käyttääkseni futistermejä. McGovern näytti tämän jo läpimurtosarjassaan Fitz ratkaisee (Cracker, 1993-2006). Siinä Robbie Coltranen esittämä rikospsykologi murtaa konnien suojauksen ja sössii sivussa oman elämänsä. McGovern kävi Liverpoolissa katolista koulua ja on sanonut, että hänestä tuli käsikirjoittaja siksi, että hän otti omantunnon kysymykset vakavasti. Ja niin ottaa myös tämä sarja, Särkynyt enkeli, Broken. Se kertoo hyvin herkällä ja voimallisella tavalla tavallisista eli niin sanotusti pienistä ihmisistä, jotka keskellä yhteiskunnan armotonta myllyä joutuvat valitsemaan oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä. Sarjan keskushahmo on katolinen pappi, Sean Beanin esittämä Michael Kerrigan. Ja tässä seuraa yllätys: toisin kuin katoliset papit viime aikojen fiktioissa, hän on esimerkillinen ihminen. Hyvä katolinen pappi: ei hyväksikäytä poikia, ei jahtaa naisia, ei edes juo. Michael Kerrigan näyttää miten vaikeaa on pysyä totuudessa, miten tuskallista olla moraalinen kompassi monimutkaisessa maailmassa, jossa köyhyys, addiktiot, ihmisryhmien välinen kitka ja heikkojen hoivaaminen kaatuvat niskaan. “Skint” on sana, joka toistuu useasti, suomeksi se on rahaton tai auki, slangimuoto sanasta nyljetty, skinned. Onneksi Michael Kerriganin toimisto eli kirkko on auki myös heikoille ja vähävaraisille ja arpisille, kaikille niille eleanor rigbyille, joilta toivo tuntuu jo kadonneen. Ihmeellinen on elämä, niin kuin McGovern tässä viittaa, ihan Frank Capran klassikkoelokuvan hengessä. J.P. Pulkkisen kanssa Särkyneestä enkelistä keskustelee teologian tohtori Matti Myllykoski. Kuva: Des Willie/LA Productions 2016

Särkynyt enkeli ja miten tärkeitä olemme toisillemme

Tasan neljäkymmentä vuotta sitten Britanniassa alkoi kummallinen oikeudenkäynti. Syytettynä oli liberaalipuolueen entinen johtaja Jeremy Thorpe. Syytteen ytimessä oli Thorpen masinoima murhayritys, joka oli kohdistunut Norman Scott -nimiseen kaksikymmentä vuotta Thorpea nuorempaan mieheen. Se mikä kiinnosti mediaa ja mikä teki asiasta skandaalin oli kuitenkin seksi. Kuusikymmenluvun alussa Thorpella ja Scottilla oli ollut suhde, josta Scott ei halunnut vaieta. Perienglantilaisen skandaalin on kirjoittanut Russell T Davies, joka tunnetaan esimerkiksi Manchesterin homo-skeneä kuvanneesta sarjasta Queer As Folk (1999). Davies myös herätti 2000-luvun alkupuolella henkiin lapsuutensa suosikkisarjan Doctor Who’n ja teki siitä kansainvälisen menestyksen. Perienglantilainen skandaalissa (A Very English Scandal) on mukana kaikki Daviesin ilmaisun tunnusmerkit, vauhti, komiikka, cliffhangerit, mehukkaat hahmot. Pinta kuplii kepeästi, mutta hahmot ovat syvältä piirrettyjä. Sarja ei naura heille vaan kokonaiselle eksentriselle ja tekopyhälle kulttuurille. Pääosassa Jeremy Thorpena on Hugh Grant, jota aiemmin on pidetty englantilaisen maskuliinisuuden vaarattomana edustajana. Vastaparina Norman Scottia esittää niin Shakespeare-rooleista kuin James Bondista tunnettu Ben Whishaw. J.P. Pulkkisen kanssa Perienglantilaisesta skandaalista keskustelee elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen. Kuva:Sophie Mutevelian/BBC/Blueprint Television Ltd

Perienglantilainen skandaali ja Hugh Grantin muodonmuutos

Jonas Gardellin kolmiosainen sarja lähtee liikkeelle kepeästi ja nostalgisesti. Eletään 70-lukua, muuttokuorma tulee esikaupunkialueelle, kolme perhettä tutustuu, Ingemar Stenmark voittaa maailmanmestaruuksia, kyläillään ja käydään cocktaileilla. Kulman takana odottaa äkkisyvä: kulissiperhet, uskottomuus, huumeongelma, Estonia, juutalaisten joukkotuho. Päivät joina kukat kukat kukkivat on sarja, joka vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta. Gardell ei ole rakentanut dramaturgiaa helpoimmalla mahdollisella tavalla. Aikatasot risteävät, nykyhetki on raskaana menneisyyden tapahtumista. Ihmiset kantavat omaa ja kollektiivista historiaa mukanaan tavalla, joka tuo mieleen Ingmar Bergmanin elokuvat. Bergman-viittauksia sarjasta löytyykin. Gardellin omana alter egona toimii ohjaajaksi ja näytelmäkirjailijaksi päätynyt Benny, jota esittää Solsidan-sarjasta tuttu Johan Rheborg. Gardellin edellinen sarja Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin käsitteli AIDS-epidemiaa ja sai Ruotsissa suunnattoman suosion ja arvostusta. Päivät, joina kukat kukkivat käsittelee sellaisia katastrofeja, joihin hyvinvointivaltiolla, kansankodilla, turvajärjestelmillä ei ole selitystä. J.P. Pulkkisen kanssa Jonas Gardellin sarjasta keskustelee käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Mika Ripatti. Kuva: Peter Cederling / SVT

Päivät, joina kukat kukkivat - Jonas Gardellin mestariteos

Valeuutiset, totuudenjälkeisyys, toimittajat yhteiskunnan vihollisina. Tiedonvälitys ei ole pelkkää tiedonvälitystä, se on tarinoiden luomista ja tunteiden manipulaatiota - ja valtapeliä. Mike Bartlettin kuusiosainen Press kertoo kahden brittilehden kamppailusta. Lontoon keskustassa toimitustaan pitävä Post on tabloidi, joka elää sensaatioista ja skandaaleista. Sen toimittaja lähtee koputtamaan vanhempien ovelle, kun heidän lapsensa on tehnyt itsemurhan. Herald on on journalistisia periaatteita ajatellen kestävämmällä pohjalla, mutta taloudellisesti heikommalla. Postin näkökulmasta Herald hurskasteleva ja tekopyhä julkaisu. Press-sarjan kaksintaistelu tiivistyy kahteen hahmoon: Postin päätoimittaja Duncan Allen (Ben Chaplin) piiskaa henkilökuntaansa uusiin paljastuksiin, menemään pitemmälle. "Jos otsikossa on pedofiili, tarina etenee", hän sanoo. Heraldin apulaispäätoimittaja Holly James (Charlotte Riley) on taitava mutta turhautunut journalisti. Uutiset haistavia ja sitkeitä toimittajia tarvitaan kaikissa toimituksissa, olivat eettiset periaatteet tai metodit millaisia tahansa. Press-sarjan vetävin koukku kylvetäänkin silloin, kun Duncan Allen haluaa Holly Jamesin omaan lehteensä. Press-sarjasta, toimittajadraamoista ja median muutoksesta keskustelee J.P. Pulkkisen kanssa Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari. Kuva: Colin Hutton/Lookout Point

Press - laatua vai lukijoita?

Kun puhutaan Patrick Melrosesta, puhutaan Edward St. Aubynin viiden omaelämäkerrallisen romaanin päähenkilöstä. Puhutaan myös tv-sarjasta, jonka romaaneista on sovittanut David Nicholls ja jossa pääroolia esittää loistava Benedict Cumberbatch. Puhutaan myös brittiläisestä yläluokasta, insestistä, huumeaddiktiosta ja miten selviydytään traumasta. Jos jokin näistä aiheuttaa torjuntaa, se kannattaa pyyhkäistä pois. Sarja on raivokas, vihainen, hellä ja kipeällä tavalla hauska. Ja miksi ironia? Siksi, että vaikean edessä tarvitaan etäisyyttä, oli kyseessä brittien suhteesta riistämiinsä siirtomaihin tai ylimielisiin ja kylmiin vanhempiin.Patrickin isän ja äidin rooleja esittävät eri tavoin hirviömäiset Hugo Weaving ja Jennifer Jason Leigh. Patrickin isän silmissä ihmisen pahin synti on olla ikävystyttävä. Kasvatusmetodien tarkoitus oli kovettaa poika maailmaa vastaan. “En usko sinun kiittävän minua nyt, mutta uskon että myöhemmin olet kiitollinen siitä välinpitämättömyyden taidosta, jonka olen sinuun istuttanut”, sanoi isä pojalle. St. Aubyn oli huumeaddikti 16-vuotiaasta 28-vuotiaaksi. Eteen tuli hetki, jolloin hänen oli vastattava itselleen esittämään kysymykseen: kerronko totuuden elämästäni vai tapanko itseni? Kertominen voitti. Se kannatti, sillä St. Aubynilla on kyky kirjoittaa henkilökohtainen kärsimys ja sosiaalinen komedia rinnakkain. Lopputulos toimii brittiläisen yläluokan perhesuhteiden ja imperiumin skitsofrenian ruuminavauksena tehokkaammin kuin nippu kartanosarjoja. J.P. Pulkkisen kanssa Patrick Melrosesta keskustelee vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard.Kuva: Justin Downing /Sky UK Limited

Kun puhutaan Patrick Melrosesta, puhutaan Edward St. Aubynin viiden omaelämäkerrallisen romaanin päähenkilöstä. Puhutaan myös tv-sarjasta, jonka romaaneista on sovittanut David Nicholls ja jossa pääroolia esittää loistava Benedict Cumberbatch. Puhutaan myös brittiläisestä yläluokasta, insestistä, huumeaddiktiosta ja miten selviydytään traumasta. Jos jokin näistä aiheuttaa torjuntaa, se kannattaa pyyhkäistä pois. Sarja on raivokas, vihainen, hellä ja kipeällä tavalla hauska. Ja miksi ironia? Siksi, että vaikean edessä tarvitaan etäisyyttä, oli kyseessä brittien suhteesta riistämiinsä siirtomaihin tai ylimielisiin ja kylmiin vanhempiin. Patrickin isän ja äidin rooleja esittävät eri tavoin hirviömäiset Hugo Weaving ja Jennifer Jason Leigh. Patrickin isän silmissä ihmisen pahin synti on olla ikävystyttävä. Kasvatusmetodien tarkoitus oli kovettaa poika maailmaa vastaan. “En usko sinun kiittävän minua nyt, mutta uskon että myöhemmin olet kiitollinen siitä välinpitämättömyyden taidosta, jonka olen sinuun istuttanut”, sanoi isä pojalle. St. Aubyn oli huumeaddikti 16-vuotiaasta 28-vuotiaaksi. Eteen tuli hetki, jolloin hänen oli vastattava itselleen esittämään kysymykseen: kerronko totuuden elämästäni vai tapanko itseni? Kertominen voitti. Se kannatti, sillä St. Aubynilla on kyky kirjoittaa henkilökohtainen kärsimys ja sosiaalinen komedia rinnakkain. Lopputulos toimii brittiläisen yläluokan perhesuhteiden ja imperiumin skitsofrenian ruuminavauksena tehokkaammin kuin nippu kartanosarjoja. J.P. Pulkkisen kanssa Patrick Melrosesta keskustelee vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard. Kuva: Justin Downing /Sky UK Limited

Miksi Patrick Melrosen on helpompi luopua heroiinista kuin ironiasta?

Mikä tekee tv-sarjasta hyvän? Miksi haluamme katsoa jakson toisensa perään? Televisiosarjojen kultainen aika alkoi vuosituhannen vaihteessa. Sarjat, tarinat, hahmot tarttuvat mieliin, ne herättävät keskustelua, ne kaipaavat analyysiä. Television tiiliskivet on tarjonnut parasta puhetta parhaista tv-sarjoista J.P. Pulkkisen johdolla jo vuodesta 2009. Toimittaja: J.P. Pulkkinen Tunnusmusiikki: Suvi Tuuli Kataja Kuva: Jukka Lintinen Tuottaja: Sari Siekkinen

Television tiiliskivet

The best podcast episodes on parenting. Interviewing experts and talking through common issues surrounding parenting. This topic is filled with important lessons and insights for anyone listening. Add episodes you're interested into your queue below!

OwlTail

Best Parenting Podcasts

The best philosophy podcast episodes. Asking questions about how to live a better life, what it means to be and do good, to the idea of God. This topic includes episodes that bring about important questions that everyone should be asking themselves. Add episodes you're interested into your queue below!